Polku jonne ei mennä uudelleen.

Lähdimme Hetkihetkeltä kävelylle ja valitsimme suorimman tien.
Ja opimme, että se ei ole välttämättä viisain, mutta kehittää huomaamatta henkisiä lihaksia; läsnäoloa ja kehoyhteyttä, tahdonvoimaa ja peräänantamattomuutta, havaintokykyä ja luottamusta. Ja lopussa ymmärsin, että ilman huumoria tämän suoran polun valinnasta ei olisi hyvä seurannut.
Kiitos rakas Reijo kun pidit hymyä yllä ja pysyit omassa keveydessäsi.

Ei päästy uimaan!

Aina me ei päästä sinne minne haluttaisiin, mutta aina saadaan jotain muuta koettavaksi.