Zen Kissan (Reijon) vaiheet

Mallorcalla vuokraemännän wc:ssä oli kuva Zen koirasta joka tyytyväisenä matkasi jonnekin rannattomalla ulapalla. Viehätyin kuvaan koska olen jonkin aikaa kokenut jotain sellaista mistä tuo kuva kertoo.

Sitten jossain kohtaa heräsi mielenkiinto kokeilla tehdä joku samankaltainen kuva itsellekin. Kuitenkin, kun olen paremminkin kissaihminen, halusin piirtää kissan. Niinpä yhtenä päivänä otin paperia ja kynän ja aloin etsimään siihen kissaa...

...mutta hupsista! Niitä tulikin kolme.
Ensimmäisenä syntyi tuo istuva kissa. Ihmettelijä. Se istuu veneessä aavalla merellä itsekseen ja olemuksesta heijastuu kuulostelu. Tuollainen kuulostelu heräsi myös itselläni jossa alkoi irtautuminen tutuista arkeeni kuuluneista asioista. Kissa (Reijo) on yksin ja irrallaan maasta, siitä tutusta ja turvallisesta kehyksestä missä se on elämäänsä elänyt. Kuulostelun tilassa, johon se on päätynyt ei ole vakaita kiintopisteitä. Tai on siellä sen sisällä, siinä hauraassa kuulostelun tilassa, jolle se on nyt halukas olemaan enemmän läsnä kuin jollekin sen ulkopuolella. Se on yksin tuossa ihmettelyssään, mutta yksinäinen se ei ole.

Toisena syntyi sitten tuo jo selälleen asettunut kissa. Se tunnustelee voiko antautua ja alkaa luottamaan tähän kyytiin. Antautuminen on kyllä alkanut jo siinä kohtaa kun kissa on alkanut ihmettelemään elämäänsä ja astunut tuohon veneeseen, sillä muuten se ei olisi siihen astunut.

Kolmas kissa on löytänyt luottamuksen Elämän tarjoamaan kyytiin. Se on päästänyt irti haluistaan kontrolloida tapahtumia. Kissa näkee nyt kuinka se ihan pienenä päätyi uskomaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan, kun se koetti ymmärtää maailmaa ympärillään. Sen mieleen rakentui toiveiden ja halujen kartta, arvokkaista ja arvottomista asioista. Hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Karttaa oli korjailtava sitä mukaa, kun sen varttuessa tuli mahdolliseksi päästä tekemään ja kokemaan uusia asioita, - haluamaan jotain mikä aiemmin ei vielä ollut mahdollista. Se teki parhaansa tavoittaakseen toiveensa ja vaikka se saikin haluamiaan asioita, niin jotain kuvittelemaansa elämän helppoutta, seesteisyyttä, rauhaa ei löytynyt. Onnellisuus, tai joku sellainen olotila oli vain käymämies.

Kissa alkoi uumoilla josko olisi sittenkin ymmärtänyt jotakin väärin. Tuo ajatus avasi sen mielen uudelleen elämän ihmettelylle. Tällä kertaa se kuitenkin katseli kaikkea ilmenevää toisin kuin silloin joskus, kun se koetti ajatuksissaan hahmottaa maailmaa. Tällä kertaa se vain katseli ja kuulosteli kaikkea tapahtuvaa. "Tarinoitsija”, joka silloin sen pienenä ollessa oli alkanut selittää sille maailmaa, pysytteli paljolti jossain syrjässä, koska sen usko siihen oli mennyt.

Ja näin kissan tarinassa on tultu alkuun, eli tuohon ensimmäiseen kuvaan. Se mitä tapahtuu tuon kolmannen, luottamuksessa elävän kissan elämässä, sitä ei tiedä kukaan. Tai ehkä meri tietää...

Hauska hetki syntyi kun Kaija huomasi, että nämä kolme kissaahan ilmentevät sitä luottamuksen kehittymisen polkua, joka on aina avoimena edessämme :) Ja niinpä tämä piirustelu homma turposi tällaiseksi tarinaksi, joka taas laittoi Reijon värkäämään ja väkertämään kuvakollaasiohjelmien ja sen sellaisen parissa... Opinpahan sitten semmostakin tässä samalla