Luottamuksen prosessointia

 


Mihin voin luottaa?

 

Minulle on opetettu, että se mitä on suuressa maailmassa on pienessä, mitä on taivaassa on maan piirissä. Se mitä on sisimmässä näkyy ulkopuolella. Sen minkä näen sinussa on minussa. Kaiken sen hyvän, mitä teen itseni hyväksi laajentaa myös muita ja täydellistä rakkautta. Olen yhtä ja vaikutan valinnoillani kaikkeen ja kaikkiin. Nämä on upeita ajatuksia ja tajuan, että ne pitäisi saattaa käytäntöön, mutta miten? Mistä tämä vaikeus johtuu?

Sen olen tällä polulla oppinut, että se mikä koskee, triggeroi tai tuntuu vaikealta ymmärtää kutsuu näkemään totuuden, tutkimaan syvemmin sitä mihin minä nyt uskon ja luotan. Luotanko oikeasti elämän kantavan?  Luottamusasia tuntuu tärkeä ja samalla haastavalta? Jotta pääsisin nauttimaan luottamuksen antamasta voimasta käytännössä? Kyllä, kaunis ja totuudelta tuntuva ajatus, mutta miksi en ole tuntenut luottamusta todeksi omassa itsessäni ja kokemusmaailmassani? Jatkan siis kyselyä.

 

Voinko luottaa maailmaan?

 

Se mitä maailmassa tapahtuu tuntuu usein uhkaavalta ja väärältä. Siihen en voi luottaa. Viimeksi tunsin uhkaa kun Trump valittiin USA.n presidentiksi. Pysäytin tarinankertojani höpinät ja pelottavat uhkakuvat. Muistutin itseäni ajatuksella, että kaikella on jokin suurempi tarkoitus, jota minä ja pieni mieleni ei voi ymmärtää ja lohdutin, että en voi tietää koko totuutta mistään asiasta, varsinkaan maailmankaikkeuden suunnitelmasta. Onhan se jo nähty, että katastrofin satuttua vasta myöhemmin ymmärrämme miksi niin pitikin tapahtua, heräämisen ja rakkauden laajentumisen vuoksi. Minun on turha murehtia maailmaa tai stressata tulevasta. Tehtäväkseni jää eläminen tässä ja nyt sekä nostaa hihat ja alkaa tutkia minkälainen Trumppi minun sisälläni elää.  

 

Uusi valinta ajatella ja asennoitua

 

Pohdiskelun jälkeen, tunnistin olevani innoissani USA.n tilanteesta. Tajusin, että Trumppi tulee pitämään minut hereillä ja herättelee varmasti niitä, jotka eivät vielä ole pysähtyneet miettimään omia elämänarvojaan ja asenteita. Vaikka kyse on muun maan presidentistä eli valinta on tehty jossain kaukana omasta elämästä, olemme kuitenkin tuonkin valinnan vaikutuksen piirissä. Aivan kuin pisara, joka tipahtaa veteen vaikuttaa veden olemukseen joko positiivisesti tai negatiivisesti. Pudotessaan pisara synnyttää aallon, joka leviää äärettömyyksiin. USA.n presidentti saa olla muistuttamassa minua, että ajatukseni, valintani ja siitä seuraavat teot vaikuttavat laajemmalle kuin osaan kuvitella.

Jes, tämän ajan hämmentävä laatu kutsuu kääntämään katseen itseen, menemään yhä syvemmälle itseen, tuomaan varjomme valoon, tarkistamaan suuntaa ja tekemään sen jälkeen omaa elämää tukevia ja terveempiä, rakkaudesta ja luottamuksesta lähtöisin olevia valintoja. Pieni muutos asenteissa positiiviseen suuntaan vaikuttaa koko olemukseeni ja terveyteeni, lähipiiriini ja ties kuinka isosti ja laajasti. Tässä tuli lisää opetuksia, vaativia kehoituksia joihin uskon. Ne on totuuksia, joiden saattaminen käytäntöön on kokopäivästä hommaa, minun elämäntehtäväni.  - Kaija

Voiko luotta itseeni?

'No en' tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä. En voi luotta itseeni niin kauan uskon pieneen mieleeni, joka vaihtaa suuntaa kuin tuuliviiri tai luotan tuohon ego-itseeni, joka on kuin kameleontti, joka muuttaa hetkessä roolia tai näytelmää. Ei muuta kuin oman tunkion puhdistustöihin, näkemään kaikki, aivan kaikki mikä ei ole totta ja eikä tule rakkaudesta vaan pelosta. Tämä on kutsu olemaan tietoinen ja ottamaan vastuun siitä mitä ajattelen ja miten asennoidun, mitä ja miten koen ja tunnen kunakin hetkenä. Nähden miten reagoin ja tehden tarvittavat muutostoimet.

 

En tiedä varmasti, mutta tuntuu, että kapinahenki minussa laittaa aina kääntämään vanhan, ennen tutkimattoman ajatuksen päälaelleen, toisinpäin. Siinä EI:stä tulee KYLLÄ ja toisinpäin. Jos arvostelevassa ajatuksessani on sinun nimi laitan siihen omani. KapinaKaija laittaa tekemään aivan päinvastoin kuin ensin vanhan tavan mukaan meinasin tehdä tai sanoa. Malli on tuntunut toimivan. Olen saanut uusia oivalluksia ja oppinut uusille tavoille. Näin tehtyäni olen huomannut, että olen joka kerta vapautuneempi ja alkanut luottamaan itseeni ja sisäiseen ohjaukseen. Yhteys ja sen myötä luottamussuhde korkeampaan itseeni, täydelliseen rakkauteen sekä valomaailman apuun on vahvistunut, hissun kissun. - Kaija

Voinko luottaa Sinuun?

Kysyin itseltäni, että luotanko Reijoon ja sain vastauksen: Minä luotan sinuun ja minussa heräsi

"Minä luotan sinuun kun luotan itseeni!
Luotan itseeni kun minussa elää elävänä todellinen rehellisyys, todellinen aitous, todellinen avoimuus ja todellinen halu jakaa kaikki se mikä sisimmistä nousee.

Minä luotan sinuun heti kun luotan itseeni!

Tutkin ja kysyn itseltäni: Kerronko kaiken niin kuin koen?
Jaanko sen mitä tunnen ja juuri nyt ajattelen?
Pelkäänkö jostain syystä kertoa vai olenko peloistani vapaa?

Olemalla sinulle täysin rehellinen, suora ja aito olen se vapaus, jota sieluni kaipaa.
Olemalla totuus voin olla vapaus! 

Ollakseni vapaa en vaadi itseltäni, että minun pitää luottaa sinuun. 
Luottaessani rakkauteen en odota, että sinun pitää luottaa minuun. 

Täydellinen Rakkaus elää vapaudessa ja siihen rakkauteen voimme aina luottaa!  " - Kaija

Mihin sitten voin luottaa?

Suljen silmät ja rentoudun mitään odottamatta. Tunnen sisimmässä, että tässä on minulla mahtava kysymys ja heti alkaa tapahtumaan! Tajuan ja muistan, että vastaus on löytänyt aina minut, aina. Hauskaa, aivan mahtavaa, siihen voin luottaa. Tämän ensimmäisen vapauttavan oivalluksen myötä tunnen kuinka energiani kevenee. Jotain uutta alka virtaamaan tietoisuuteeni. Epäily häviää ja puhdas uteliaisuus saa tilaa.

Luottamusteemaan liittyen mieleeni nousi sanat luottamus, luominen ja luoja. Vau! Ne sisältävät  saman alkuvärähteen - LUO. Annoin sanojen yhtyä ja samantien aistin, kuinka astun suoraan Jumalan, Luojan luottamukseen, luoja jumaluuteen, jota minä jumalan lapsena olen. Siihen voin luotta nyt ja aina, en ego-itsen epäilyihin ja pelotteluihin. Tahdon yhtyä ja olla yhtä täydellisen rakkauden (on minulle  yhtä kuin Jumala) en ego-itseeni, koska sihen en voi luottaa pennin vertaa. Kiitos ja Amen! - Kaija

 

Luotanko oikeasti vai epäilenkö vieläkin?

Kysyessäni kysymyksen tunnistin epäilyn varjostavan pilven leijuvan tietoisuuteni taivaalla. Se on ollut siinä eri muodoissaan syntymästäni asti. Se on estänyt todellisen luottamuksen syntymistä. Tajusin, että yhä epäilin itseäni, kykyjäni, tarkoitusta, jopa enkeleitä. Tätä epäilyä, josta olen ollut tietoinen, on kestänyt monta vuotta ja se on paisunut paisumistaan kunnes se saavutti lakipisteen tänä keväänä kun päätin irrottautua lopuistakin kiinnipitämistäni asioista. 

Kuin luontaisena jatkumona luottamusprosessilleni tapasin ystävän, joka vei minut järisyttävälle matkalle, jossa koko olemukseni, keho, tuntui menevän miljardeiksi sirpaleiksi. Muutaman sekunnin ajan mieleni oli täysin tyhjä. Tuona hetkenä minua ympäröi häikäisevän kirkas valo, häkellyttävän kaunis energia, johon olemukseni yhdistyi. Sen jälkeen kuulin isäjumalan jyrisevät sanat: LUOTA, SINÄ OLET TÄMÄ!

Tuon kokemuksen jälkeen en ollut enää sama Kaija. Ymmärsin, että en ole oikeasti luottanut Jumalaan, Jumalan olemassaoloon. En ole luottanut täydelliseen rakkautteen eli siihen mitä oikeasti olen. Jätin tuohon hetkeen epäilevän mieleni ja sen mukanaan tuoman varjon ja surun. En pysty enää palaamaan vanhaan, koska luottamus on sitä mitä minä olen. Se eläää sisimmässäni ja on täydellisessä yhteydessä ja yhtä Luojan kanssa - muuta en tarvitse. - Kaija