Uskomusten tutkimista


Tänään 18.2.2018 oli uskomusten tutkimispäivä. Ystävä nosti esiin omiaan; kun ei riittä, ei osaa, kun ei voi, eikä hänelle kuulu jokin. Kaikki nuo kertoivat puolustautumisesta sitä kohtaan mikä on totta aiheuttaen hänen kärsimysnäytelmänsä. Ystävää kuunnellessani mieleeni nousi sisimmistäni kolme kertaa lause: 'Tämä ei ole minun juttu'. Lause joka on minulle turhankin tuttu ja jota olen työstänyt menneistä elämistä lähtien. Luulin olevani vapaa sen vaikutuksesta, mutta näköjään en.

 

Kerroin ystävilleni jakamispiirissä  ajatuksestani / lauseesta ja saman tien aloin näkemään kuinka sen vaikutus on ulottunut kaikkeen mihin olen elämässäni ryhtynyt. 10-vuotiaana isäni vei minut kilpauintiharrastuksen pariin, jossa olin aluksi hyvä tai peräti lahjakas, mutta muutaman vuoden päästä aloin ns. polkea paikoillani eli ajat eivät parantuneet, koska harjoitukset ja kilpailuvietti ei ollut minun juttu. Uintiajan jälkeen etsin paikkaani ja totuutta uskonnollisista piireistä ja henkisenkehityksen seurasta. Sieltäkään ei minun juttua löytynyt. Kirjoitin ylioppilaaksi äidin mieliksi vaikka valkolakki juttu ei ollut minun juttu. Sen jälkeen otin erään naisen neuvosta vaarin ja opiskelin kosmetologiksi ja laitoin oman yrityksen pystyyn. Olin tuolloin 22- vuotis. Muutamassa vuodessa yritys oli omillaan ja minä huomaan kyllästyväni ja menettäväni uskon siihen mitä teen. Lopetin viiden vuoden päästä Kaijan kauneussalongin, koska osoittautui että se ei ole minun juttu. Aloin äidin toiveen mukaan kampaajaksi, joka oli alusta asti selvää, että tuo ammatti ei ole minun vaan äitini toive ja juttu. Lopetin sen, kun ura oli ns. aallonharjalla. Nelikymppisenä astuin vaihtoehtoehtohoitojen rajattomaan maailmaan ja siellä olevien lukemattomien kurssien pariin. Tämä ei ole minun juttu sai ravintoa ja rahaa paloi. Hypin kurssilta kurssille kasvattaen eri menetelmien osaajalistaa saamatta mistään lopullista tyydytystä ja rauhaa jäädä tekemään sitä mitä olin opiskellut ja rahani pistänyt. Onneksi tuo maailma sai astumaan omimmalle, itsetuntemuksen antoisalle tielle.

 

Huh..  tämä 'tämä ei ole minun juttu - vyyhdin' paljastuminen alkaa jo läkähdyttämään. Sillä ihmissuhteistanikin löydän noiden sanojen vaikutuksen. Avioliittojenkin alla on elänyt sama ajatusmaailma, niin että tämä ei kestä tai että hän ei ole minun juttu. Olen eronnut virallisesta avioliitosta kolme kertaa ja siinä välissä parista lyhyestä suhteesta, koska hänessä ei ollut sitä juttua mitä kaipasin, hän ei ollut mun juttu.  Eikä tässä vielä kaikki. Olen yrittänyt tietoisesti olla ohjailematta lapsiani ja koettanut antaa heidän löytää omat juttunsa elämässään, mutta olessani radikaalin rehellinen itselleni ja avautuessani tälle teemalle tunnistan pistoksen sydämessäni. Näen kuinka olen pienin elein tai sanakääntein antanut ymmärtää mikä voisi olla heille heidän vaihtoehdoista se heille parempi juttu minun mielestäni.

 

Pidän kiinni jutun juuresta ja kaivaudun syvemmälle

 

Menemättä entisiin elämiini tämän tarinan juuret johtavat tämän elämän sylttytehtaalle eli lapsuuteen. Äitini pelkäsi niin kauan kuin eli ( 90-vuotiaaksi) että sekaannun samoihin henkimaailman asioihin kuin hänkin aikoinaan. Tuolta ajalta muistan kuulleeni useaan otteeseen pelottelut, että älä Kaija sekaannu astraalimaailman juttuhin, äläkä sekaannu ufoihin, ne eivät ole minun juttuja. Ostin nuo sanat. Seurauksista päätellen nielaisin ne sisuksiini ja painoin todella syvälle alitajuntaani. Näen nyt kuinka tähän päivään asti olen toistanut tuota samaa mantraa ja sanonut surukseni, että enkelit eivät ole minun juttu, vaikka elän niiden keskellä ja kannustan ihmisiä yhteistyöhön heidän kanssaan. Miten loputonta hakuamuntaa ja väsyttävää touhua, jatkuvaa epäilyssä elämistä. Ja minkä takia? Yhden tutkimattoman lauseen vuoksi!

 

 

Palaan jakamispiiriin ja hetkeen kun Tuula ystävä kuultuaan lauseeni ehdotti josko minun kannattaisi kyseenalaistaa koko lause ja esittää oikeita kysymyksiä: Onko tuolla lauseella oikeastaan mitään merkitystä? Tarviiko minulla olla jotakin juttua? Hän oivalsi, kuinka tuo lause saa aikaan mielessä loputtoman määrittelyjen rumban. Onko tämä minulle hyvä, sopiva vai huono asia, tehtävä, ihminen, ammatti, aate, opeus, harrastus, kirja tai ruoka? Tunnistan kuinka uteliaana luonteena olen lähtenyt mukaan melkein kaikkeen uuteen kuuntelematta itseäni ja edeltä mikä resnonoituu oikealta minulle. Enemmänki pelkäsin että jos en lähde mukaan olen jostakin pois ja jää paitsi kaikesta siitä missä muut ovat mukana. Jään vielä huonommaksi ja tyhmemmäksi kun en tiedä sitä mitä he saavat tietää.  

 

Reijo kuunteli ajatuksiani ja nosti esiin jakamastani toiset toistuvat sanat: "Jätän kaiken kesken". Niin sanoin ja niin tein. Lopetin aina siihen kun osasin hommat ja menestys oli näkyvillä. Myös tässä toimintakaavassa näin yhteyden mantraani. Siinäkin 'tämä ei ole minun juttu' eli hiljaista, mutta vaikuttavaa eloaan. Sitten mieleeni tuli hetkiä kun äitini usein arvostelevan epäilevän ihmetellen sanoi: 'Enkö koskaan lopeta tuota etsimistä?' Huomaan nyt kuinka tuo kysymys viittaa suoraan huippu uskomukseeni. Sehän ajoi minua etsimään, metsästämään sitä omaa juttuani. Juoksin kuin nälkäinen pupujussi porkkanan perässä tai palava tulitikku takapuolessa montakymmentä vuotta. Kuulostaa pahalta. Onneksi olen perinyt hyvän huumorintajun molemmilta vanhemmiltani. Onneksi tällä matkalla olen oppinut antamaan anteeksi ja näkemään kuinka kaikella kokemallani ja väärilläkin valinnoilla on ollut tärkeä ja opettavainen tarkoitus ja merkitys. Elämäni on ollut rikasta kun ole oppinut kaiken kantapään kautta. Sen siitä olen saanut kun aikoinaan päätin kaksi asiaa: 'Haluan oppia mitä rakkaus on ja että en meinaa tulla tänne enää uudelleen takkuamaan." 

 

Toisten jakamispiiriläisten innostuttua jakamaan omaa 'tämä ei ole mun juttu - tarinaansa' havahduin Tuulan esittämän  - Mitä jos ei ole mitään mun juttua? -  ajatuksen kanssa. Muutin lauseen päinvastaiseksi - 'Tämä on minun juttu!' Samantien tunsin kuinka se resnonoi totuutena kehossani, tuon päinvastaisen lauseen kanssa vahvistun ja vapaudun. Ilo ja keveys astuu olemukseeni samantien kertoen, että tämä on oikea suunta ja totta. Positiivinen 'tämä on minun juttu' tuo minut saman tien tähän hetkeen. Siihen, että olen tässä ja nyt tekemässä juuri sitä mitä minun kuuluukin tehdä ja missä minun kuuluukin olla. Tuo lause tuo minun tähän hetkeen pois tulevaisuudesta etsimisessä jotain oikeampaa, parempaa, hienompaa tai kunnioitetumpaa. Päätin siinä siunaamassa pistää tuon vanhan lauseen roskin, polttaa sen poroksi. Sen hinta on nähty.