Rakkaus alkaa kun arvostelu loppuu!

Rakastamisen vaikea taito

 

Yhtenä aamuna 'Hetkihetkeltä - hetki' Reijon kanssa nosti muistoista mieleen Erich Fromm’n kirjan nimen: 'Rakkauden vaikea taito.' Tuo lause alkoi elämään aikoinaan minussa ja siitä tuli tärkeä työntövoima omalla rakastamisen opiskelun polullani.

 

Sanat rakkauden vaikea taito, antoi ymmärtää, että kyse on taidosta, taitolajista. Jotta ymmärtäisin mistä rakastamisen taidossa on kyse, otin tutkimisen tueksi taitoluistelun. Sen taitaminen on mielestäni mahdollisimman vaikeaa ja vaarallista oppia. Taitavaksi luistelijaksi opettelu tarkoittaa jatkuvaa, vuosikausien kestävää harjoittelua ja harjoittelun tuomia haasteita. Alamäkiä kuten kipua ja väsymystä, epätoivoa ja arvottomuuden kokemusta, turhautumista ja kärsimättömyyttä, halua antaa periksi. Taitavaksi tulo tarkoittaa myös ylämäkiä joka ilmenee helposti egon juhlana, voiton riemua, kun tuntee saavansa edes vähän hyväksyntää, rakkautta ja sen mitä haluaa. Siinä on itsetunnon tilapäistä nousua, jonka pelkää kuitenkin päättyvän. Aika rankka kuva jos tuo sen rakastamisentaidon oppimiseen, mutta ei kauaksi heitä todellisuudesta varsinkin kun taidon jo osaavat valmentajat on vähissä.

 

On mielenkiintoista, antoisaa ja tärkeää tutkia ja nähdä kuinka vaativaa oma rakastamisen taidon oppiminen on ja on ollut; kuinka monta harjoituskertaa, ihmissuhdetta, minkälaisia 'kompastumisia'; virheitä; itkuja ja kipua se on vaatinut. Halukkuus kyseenalaistaa uskomukset, halukkuus nähdä roolien ja tunnekerrosten alla oleva totuus on tie ulos tuosta rakkaudettomuuden syöksykierteestä. Itsetutkiskelutyö herättää ymmärryksen, johtaa anteeksiantamukseen ja lopulta rauhaan ja luottamukseen, luottamukseen omaa totuutta ja sisäistä ohjausta kohtaan. Tämän myötä kaikki arvostelu poistuu ja täydellinen rakkaus voi ilmentyä kaikessa kauneudessaan ja voimassaan.  Näin Rakkaudesta tulee kuin täydellisin kaunoluistelun paritanssi. Luottamus on luonnollista ja yhteisessä elämän virassa liikkuminen on vaivatonta, voimallista ja vapaata.

 

Herää kysymys:

Mitä jos rakkaudessa ei olekaan kyse taidosta, vaan jostain aivan muusta? Vaivattomuudesta ja antautumisesta kun lopetan yrittämästä olla jotain. Luottamisesta  siihen aitoon, jota olen. Ykseydestä kun koen, että se sama rakkaus mikä on minussa on sinussa.
Mitä jos nämä ovat rakkauden opiskelulajiin kuuluvia perusasioita? Olkoon niin ja näin on, sen verran totuus niissä kaikuu. - Kaija