Naisten Kanssa Matkalla

23. syys, 2020
 

Sydämen toiveeni, intentio, on jakaa sinulle nyt jotain, joka avaa portin vapautumiseen.

Syyspäiväntasauksen aikana (22.9) aloitin yhdeksän päivää kestävän Novenan, tutkimustyön ja matkan seitsemän oven läpi Ana Oteron luotsaamana. Ensimmäisen päivän tehtävänä oli tutkia erilaisia rooli- ja selviytymisen malleja, arkkityyppejä, jotka olen elämäni aikana omaksi valinnut ja mielestäni hyväksi havainnut tiedostamatta, että ne on ylläpitänyt negatiivista karmankierrettä. Tarkoituksena tässä työssä on tyhjentyminen, riisua itseni kuvainnollisesti alastomaksi, antaa kaikki ylläpitämäni kuvat itsestä pois, aivan kaikki, jopa ajatuksen siitä, että olen äiti ja isoäiti. Miksi? Jotta se kuka tai mikä minä oikeasti olen voi paljastua. 

Oletko sinä kysynyt itseltäsi kysymyksen kuka sinä oikeasti olet? ....
Lue lisää uutiskirjeistä:  Miten me olemme itsekukin selviytyneet elämässämme?

 

14. syys, 2020


Miltä minusta tuntuu?  Miltä minun sielusta tuntuu? Olenko käynyt sisäisessä asuinsijassani?

Muista että sisimmissäsi on kokonainen maailma löydettävänä. Anna itsellesi tila ja hetki tuntea itsesi joka päivä. Nämä ovat Anan ohjeet, jotka haluan jakaa myös sinulle. Mikään ei ole niin tärkeää kuin se mikä meidän sisimmässä on. Kun kuorimme pelon kuoria sen myötä meille todellakin avautuu sisimmästä uusi maa ja uusi maailma jota meidän tulee ravita oikealla tavalla ja josta me tulemme ravituksi.


Tämä on 14.9 lähetetystä Kaija Kristiinan uutiskirjeestä.
Tässä linkissä koko kirje

2. syys, 2020

klo 4:30 25.8.2020 heräsin hyvin selkeään, kirkkaaseen ja voimalliseen tilaan ja kuulin ja näin sanat, joita alkoi vuotamaan tietoisuuteeni.
Jollain tavalla tiesin, että energia joka siinä oli, oli Maria Magdaleena ja näin hän sanoi:

“ Anna minä olen Sinun kynän jälki.
Minä olen Sinussa ja sinä olet minussa. 
Älä pelkää enää. 
Se mitä nyt tunnet on totta.
Mene ja ota kynä käteesi oli kello mitä hyvänsä. 
Nyt on meidän yhteistyön alkamisen aika.

Sinä et tiedä mitä minä sinun kauttasi haluan ilmentää, mutta sen minä sanon, että sinussa on jo kaikki sanoitettuna, se tulee käymään toteen ja tulee näkyväksi kaikessa mitä teet ja miten olet.”

Viesti jakuu >>>

 

 

24. elo, 2020
 
Kaijan astro - kartalta muistutus meille kaikille jokaiseen päivään:
 
Tänään sinulla on mahdollisuus oivaltaa jotakin itsestäsi.
Et ehkä pidä näkemästäsi, mutta se on nyt kehityksen siemen,
ettet käännä katsettasi.
Omien virheellisyyksien tai keskeneräisyyksien, näkeminen kannattaa ottaa kannustavana, eikä lamauttavana.
Kun me suostumme kehittymään tulee kasvavasta positiivisuudesta luonteemme.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
24. elo, 2020

Äidin rakkauteen tutustuminen


Tämän ohje kappaleen luettuasi pyydän sinua huokaisemaan hetkeksi ja sulkemaan silmät. Laita oikea kätesi sydämen päälle ja vasen kohdun päälle. Sitten hengitä kolme kertaa syvään sisään ja ulos niin että kuulet hengityksen äänen ja tunnet sen liikkeen kurkun alueella. Ota mielessä yhteys luomisen keskukseen ( vasemman käden alla) ja sydänkeskukseen (oikean kätesi alla) ja salli niiden energiat yhdistyä keskenään. Ole siinä hetken aikaan. Sitten avaa silmät ja lueskele mitä sinulle haluan jakaa. t. Rakkaudella Kaija 

Me emme voi aina edeltä tietää eikä tapahtumahetkellä ymmärtää, mikä tarkoitus ja opetus milläkin elämään eteen tulevalla tapahtumalla voi olla. Korona on siitä iso esimerkki ja tässä kerron pienemmästä. Lähdin eilen 22.7 mukaan Maria Magdaleenan juhlapäivän työpajaan, josta en tiennyt edeltä mitään muuta kuin sen että vetäjä on skotlantilainen kurssikaverini, joka parantaa kertomalla satuja.

Satu, jonka hän kertoi oli venäläinen satu, jossa oli tuttuja hahmoja. Siinä oli Äitinsä jo pienenä menettänyt tyttö, jolle annan tässä nimen Olga. Äidin kuoleman jälkeen kaikki tytön entinen elämä päättyi. Isä avioitui uuden naisen kanssa, jota hän joutui sietämään äitipuolen mukana tulleiden ilkeitten tytärten lisäksi. Olga koki loputinta alistamista, vähättelyä ja jatkuvaa arvostelua. Lopulta tämä kaunis herkkä tyttö koki itsenä niin lyödyksi ja orjuutetuksi, että hän näki ainoaksi vaihtoehdoksi paeta omasta kodistaan yksin pelottavaan tuntemattomaan maailmaan. Monen vuoden ja lukemattomien kokemusten jälkeen hän päätti palata takaisin kotiinsa. Paluumatkalla jo naiseksi kasvanut Olga kantoi mukanaan opettajaltaan saamaansa sauvaa, jonka päässä oli läpinäkyvä pääkallo. Pääkallon sisällä loisti valo. Lähtiessään paluumatkalle Olga ei tiennyt mikä tämä sauva oli ja mikä oli sen tehtävä ja tarkoitus ennen kuin hän lähti liikkeelle. Ensin Olga huomasi, että pääkallon sisällä oleva valo valaisi hänen tietään symboloiden hänen sisäistä yhteyttään korkeampaan ohjaukseen ja kun hän astui sisään entisestä kotiovestaan selvisi sauvan toinen tarkoitus. Kotiovella vastassa hänellä oli hämmästynyt äitipuoli ja nenäänsä nyrpistelevät tyttäret, jotka luulivat että tyttö oli kuollut. Kiemurrellen äitipuoli sanoi etsineensä tyttöä kaiken aikaa. Tätä valheellista tarinaa kuunnellessaan jo kypsäksi tiedostavaksi naiseksi kasvaneen Olgan kädessä olevan pääkallon sisällä oleva valo vahvistui ja alkoi säteillä ulos silmäkuopista polttavan kirkasta valoa kohti äitipuolta ja hänen ilkikurisia tyttäriä. Tuo valo oli niin voimakas, että se lopulta hävitti äitipuolen ja tyttäret jättäen jäljelle pelkän tuhkakasan.

 ika hurja tämä vanha tarina pahasta äitipuolesta vai mitä?
Tässä sadussa niin kuin muissakin, on monta tasoa ja ulottuvuutta. Sadun hahmot kuvastavat puolia, arkkityyppejä, jotka minussa ja sinussa on. Siellä on hyvä ja paha. Siellä on valhe ja totuus, alun tietämättömyys ja tietoisuuden, totuuden valo. Satu kertoo myös yksin jäämisestä, hylätyksitulemisen kokemuksesta ja maailmassa oppimisesta kokemisen kautta ja pelkojen kohtaamisesta. Satu kertoo aikuistumisriitistä, kypsymisestä, jonka me kaikki käymme läpi elämän aikana. Se kertoo rohkeudesta kohdata omat varjot ja valaista ne, jotta ego poistuu totuudellisen ja todellisen itsen tieltä. Tehtävä josta niin paljon puhun. Mutta tänä aamuna kun heräsin avautui minulle tarinan kohta, jossa Olgan Äiti oli kuollut ja sen yhteys omaan tarinaani ( äitini irtautui ruumistaan kun minä synnyin). Sen jälkeen tajusin kuinka tämä kohta kertoo meille meidän kaikkien yhteisestä kokemuksesta, missä me puristaudutaan läpi ahtaan synnytyskanavan ja lopulta syntymähetkellä joudutaan erillisyyteen, erilleen omasta äidistä, synnyttäjä emostamme, alkulähteestä. Hylkäämisen kokemus voi olla jollekin hyvin suuri tai vähemmän suuri. Minulle se oli erityisen suuri, koska äitini poistui kehostaan eli kuoli kunnes palasi onneksi takasin kehoonsa. Minulle yksinäisyys ja erillisyyden kokemus ja sen seurauksena yksin pärjääminen on ollut tuttu sisäinen tila ja selviytymismalli koko aikuisiän ajan siitä huolimatta, että minulla on ollut aina ihmisiä ympärillä. Onneksi niistä vapautuu. Se on meidän elämäntehtävä. 

No, laajennetaan sadun antamaa kuvaa ja kuulostellaan miltä hylätyksitulemisen kokemus voisi näyttää yhden tärkeän elämänlain näkökulmasta, jossa muistutetaan näin: ’Niin mikrokosmoksessa kuin makrokosmoksessa, niin ala- kuin yläpuolella.’  Näetkö kuinka tämä satu kertoo myös siitä kuinka me sisäisesti hylkäämme itsemme, oman feminiinisen (äidillisen) puolemme, joka on mm. lempeyttä, luovuutta, empatiaa, kauneutta, hyväksyntää ja ehdotonta rakkautta, intuitiota, sisäisen äänen kuuntelemista ja sisäistä näkökykyä ja siihen luottamista.

Ulkopuolellamme tämä sama näyttäytyy siinä kun patriarkaalinen maailmanjärjestys hävitti ajatuksen Äitijumalasta. Tuhansia vuosia ihmiskunta on kääntänyt selän Äitijumalalle ja elänyt näin puolitotuudessa ja puolustanut kaikin keinoin tuota ainoana totuutena meille syötettyä puolikasta. Tuon harhautuksen ja sen seuraukset me näemme ja koemme vielä tänäkin päivänä kaikkialla maailmassamme, josta  puuttuu jumalallisen äidin äidillinen rakkaus.

Onneksi ihmisissä oleva sisäinen valo on alkanut voimistumaan yhä useammassa. Olemme itsenäistymässä ja kasvamassa vanhempiin ( kasvattajien ja ulkomaailmaan) sokeasti uskovista lapsista aikuisiksi, itsemme isiksi ja varsinkin äideiksi, karhu-emoiksi.

Mitä viestini yrittää kertoa?

Se kertoo kääntymisestä takaisin sisään, valaisemaan varjot ja luomaan yhteys sisäisen maskuliinin ja feminiinin kanssa ja antaen noiden energioiden yhdistyä meissä. Tämä tapahtuu kauniisti  feminiinisen energian avulla, rakkaudelle avautumisen, vastaanottamisen ja antamisen avulla. Muistetaan, että lapsi kasvaa ja voi kehittyä omaksi todelliseksi vapaaksi itsenäiseksi itseksi ja alkaa kukoistamaan vain ehdottomassa rakkaudessa ei uhittelussa.

Suhde äitiin on tässä siis se oleellinen juttu, joka kutsuu meitä kaikkia tutkimusmatkalle. Tähän teemaan paneuduin viime talven aikana ja sen myötä vedin kaksi verkkokurssia pilottina nimellä Matka Runsauden Lähteille. Osallistujien palautteet ja kannustavat sanat tarjota tuota matkaa muillekkin on ollut sydäntä sulattavaa ja olen luvannut tehdä sen. Haluan kuitenkin tarjota entistä parempaa ja ehompaa tuleville kurssilaisille, niinpä olen lisäämässä edellisen kurssin aineistoon sisältöä, esim. liike-meditaatioita, jotta meistä tulee todellakin sitä mitä me toivomme tai mistä puhumme. Minun kuvittamin sanoin itsenäisiä, vapaudessa ja rauhassa eläviä rakkaus-pakkauksia. Tästä kurssista lisää seuraavassa kuukausikirjeessä.