Armon portti

On ihmeellistä kuinka lähellä ja kuinka avoinna tuo Armon portti on meitä koko ajan. Mutta jokaisen on tultava sille portille omasta tahdostaan. Silläkin tavalla olemme Armon sylissä. Meillä on vapaus kokeilla löytää onneamme ja elämän tarkoitusta maailmasta niin kauan kuin kyllästymme asettamaan uusia tavoitteita ja päämääriä, - toiveita josko tuolla olisi...Se portti piilee" tuossa pysähtymisen hetkessä ja siinä mieli avautuu ihmettelyn kaltaiseen tilaan ja alkaa asettua itsen äärelle. Kuuntelemaan sitä mitä minä koen ja tunnen.

 

Tuossa kohtaa voi tapahtua monenlaisia asioita, mutta keskityn nyt tässä niistä yhteen ja se on jakaminen. Siinä minä alan puhua jollekin toiselle siitä miten koen elämääni. Puhun siitä, mille minusta tuntuu ja siitä mille on tuntunut joskus aiemmin. Siinä puhuessani voi tulla tunne reaktioita ja niitä saa tulla. Tunteet saavat näkyä. Kuulijana minä olen läsnä kaikelle sille mitä toinen avoimesti jakaa ja myös sille haavoittuvuudelle, joka tunteiden ilmaisemiseen sisältyy. Tässä on se ihmeellinen Armon portti meille kummallekin.

 

Asettuessani kuulemaan sinua, joka haluat kertoa sen, mikä on sinulle totta nyt tai on ollut joskus, silloin minä asetun myös itseni äärelle. Se on haastava kohta. Itse olen joskus koettanut kiemurrella pois tuollaisesta tilanteesta viemällä keskustelun muihin asioihin. Miksi se voikaan tuntua niin kiusalliselle kun toinen haluaa paljastaa itsensä, tulla näkyväksi ja todelliseksi? Kaipa minä siinä pelkään totuutta, että minunkin olisi tehtävä samoin.

 

En siis pystynyt asettumaan toisen äärelle kun en pystynyt asettumaan itseni äärelle. En voinut antaa hänelle todellista jakamatonta ja läsnä olevaa huomiotani. Silloin me tulemme yhteen kokemuksellisesti kun olen sinulle sata prosenttisesti läsnä. Täysin, ihan kokonaan. Se on enemmän kuin pelkkää puheen kuuntelemista. Tämän totaalisen läsnäolon kautta anteeksianto ja Armo virtaa ja myös koskettaa meitä kumpaakin.

 

Tällainen kokemus alkaa riisumaan automaattisesti pois sitä armottomuutta, jolla minä olen kohdellut itseäni, toisia ihmisiä ja maailmaa. Normaali, yleisesti hyväksyttävä, tavallinen, nämä ovat petollisia paikkoja, joista haemme tukea niin kauan kuin haemme. Arvostelu on yksi normaali asia maailmassa, mutta se estää juuri tuota kaipaamaamme Armoa virtaamasta. Me jokainen voimme olla Armon kanavia kun lopetamme arvostelun, - ja ihan ensimmäiseksi itseni arvostelun.